perjantai 20. helmikuuta 2015

Leo Tolstoi - Ylösnousemus




Elisa-kirjasta verkosta on saatavissa ilmaiseksi Leo Tolstoin Ylösnousemus. Se on siis sähkökirja ja ladattavissa kaikenlaisiin laitteisiin.

Ylösnousemusta kirja ei kyllä käsittele, otsake on valittu luultavasti aikoinaan markkoinoinnin kannalta.

Mitä Tolstoin ajatuksista on hyötyä katoliselle suomalaiselle nyt? Hieno perustelu on uskontojen dialogi, mutta raadollisempi on tämä: on hyvä nähdä miten uskonnon omapäinen tulkinta voi silottaa tietä jopa ateismille.

Leo Tolstoin Ylösnousemus on ajankohtainen nyt  2015, kun puheenaiheena ovat Venäjä ja jumalattomat uhoavat uskontoja vastaan. Tolstoi kirjoitti kirjan 1899 ja oli tuolloin 71-vuotias. 1901 hänet erotettiin ortodoksisesta kirkosta opin omien tulkintojensa takia. Leo Tolstoille tuli omasta minästä sankari ja oma jumala, vaikka hän yritti viestittää toisten ihmisten rakastamista. Tolstoi teki tavallaan tietä jumalattomuudelle  ja materialismille, vaikka kirjassa päähenkilön omatunto kolkuttaa ja herää. Itsekkyys on Tolstoin sanoin ”itsekkyyshulluutta.”

Kirja esittää kavalkadin erilaisista ajatusvirtauksista, jotka edelsivät kommunismin ja Jumalan kieltämisen leviämistä.  Kirjassa pääsee eläytymään aikaan ennen vallankumousta, se auttaa ymmärtämään, ettei 100 vuotta voi korjata kaikkea Venäjällä meidän mieltämme myöten.

Arvid Järnefeltin käännös tuo tuulahduksen 1800-luvulta, on vanhahtavia sanontoja, jäykkiä taivutusmuotoja,  mutta myös savo-karjalaista kielen mehukkuutta;  kuten ” järkensä puolesta hölttääntynyt, tulla keppelehti, paksutettu pahuus, pää hörrykkänä, hynttyytti sisälle samovaarin. ”
Hauskaa on, että romanssi on Järnefeltille ”romaani”. Kirja on siis romanssi-romaani, katumuskertomus ja ajankuva.  Rikas rakastaa vankia ja seuraa häntä. Rikkaiden ja köyhien kontrastia alleviivataan paksulla mustalla, vankilaoloja kuvataan niin tarkkaan, että kuvittelee jo syöpäläisten hipsivän iholla. Tai siis kulkevan ”hiljaverkkaan.”

Kirja ihan viime sivuillaan siirtyy romanssista ja yhteiskunnan kuvauksesta äkisti toiseen sfääriin: Markuksen evankeliumiin. Tarinan henkilöt jätetään hujan hajan, romanssikin jää epäselväksi, mikä on kai ”syrjäseikka.”  Tästä lopusta huolimatta kirja on mehukas, ihmiset  ”juosta höntyilevät.” Niin monet luulevat, että enemmistön käsitys ja yleinen toimintapa on toki oikea.  Niin silloin kuin nytkin.

Kirja on aikamatka, joka näyttää realismillaan oman aikamme virtaukset jo idullaan. Ja kun ilmaiseksi saa eikä kirja vie lisää tilaa hyllyssä, kannattaa ladata.

Bloggauksen kirjoitti Lemmikki Valkeameri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti