maanantai 20. huhtikuuta 2015

Witness of the Saints & The Cult of the Saints



Pyhimykset kiinnostivat yksittäisiä elämäkertoja enemmänkin, joten Studiumin kirjastosta nappasin luettavaksi pari kirjaa, H.S.Bowdenin Witness of the Saints ja Peter Brownin The Cult of the Saints jotka valottivat aihetta eri puolilta, ensimmäinen ryhmittelee keitä pyhimykset ovat ja jälkimmäinen taas pyhimyskultin syntyä ja muodostumista (eri pyhimyksiä esitteleviä kirjoja löytyy suomeksikin, tuoreimpana tämä).

Henry Sebastian Bowden listaa lukuisia pyhimyksiä mutta lähinnä viitteinä ja mainintoina siitä mitkä ominaisuudet tekevät pyhimyksen ja miten tämä näkyy yksittäisissä henkilöissä: "champions of unity" (kirkkoa yhdistävät, kerettiläisyyttä vastustavat opettajat), "examples of holiness" (hengellinen elämä, askeetikot, rukous, hyveet), "pledges of catholicism" (kirkon toiminta, lähetys- ja karitatiivinen työ, sääntökunnat) ja "heirs of the apostles" (apostolinen sukkessio, ihmeet, marttyyrit). Nide on alunperin ollut laaja esipuhe pyhimyselämäkertakokoelmaan mutta jos aiheeseen on vähänkään tutustunut niin kirjakin on ymmärrettävä ja tarjoaa kiinnostavaa pohdintaa myös hengelliseen suuntaan. Joskin kaikista pyhimyksistä opin ottaminen johtaisi varsin ristiriitaisiin tuloksiin (yksi välttelee kaikkien epäpyhien ja turmeltuneiden seuraa, toinen taas heittäytyy täysillä opettamiseen ja lähetykseen juuri näiden keskuudessa...)

Peter Brownin kirja taas on historiaa, tutkimusta ja pohdintaa kristillisestä pyhimyskultista ja reliikeistä myöhäisantiikissa, miten ja millaisissa olosuhteissa ja yhteiskunnassa se muodostui.
Brown kritisoi ajatuksia että tässä olisi vain kopiota pakanallisesta heeroskultista tai "kansanuskosta" jolle on myöhemmin annettu eliitin puolelta teologinen pintasilaus. Esiin nostetaan piirteitä jotka näin mainittuina myös tuntuvat erikoisilta, miksiköhän pyhimyskultti tosiaan on sellainen kuin on, ja toisaalta osoittaa kuinka yhteiskunnallinen ja uskonnollinen eliitti myös tietoisesti kehitti kulttia ja mitä tarkoituksia varten.

Reliikit ja marttyyrien palvontahan on hieman omituista. Siinä missä juutalaisille tai monille muillekin Välimeren kansoille kuolleet ruumiit olivat saastaisia ja vältettäviä ja hautausmaat pidettiin erillään tavallisesta ihmisten maailmasta, jotkut majailevat katakombeissa ja hautausmailla, kunnioittavat jotain luunkappaleita ja vieläpä harjoittavat jumalanpalveluksia mieluiten niiden luona.  Ruumiin ylösnouseminen oli radikaali väite ja nosti pyhimykset ja heidän reliikkinsä konkreettisiksi välittäjiksi aineellisen maailman ja Jumalan välillä.

Toisaalta koska haudat olivat yleensä yksittäisten henkilöiden ja sukujen omaisuutta ja esi-isät liittyivät omaan yhteiskunnalliseen asemaan, hautojen tuleminen julkiseksi tilaksi ja marttyyrien koko kirkon omaisuudeksi oli myös tarkoituksellinen toimenpide seurakunnan sosiaaliseksi yhdistämiseksi. Ja translaatio lisäsi tätä entisestään, lopulta pyhien ei tarvinnut edes olla tiukasti maantieteeseen sidottu (niinpä kristinuskossa ei ole esim. islamin mallia jossa Roomasta tai Jerusalemista ei väitteistä huolimatta ole tullut mitään Mekkaa ja muualla on sitten paikallisia pyhien hautoja joiden tunnettavuus on puhtaasti paikallista).

Ja toki "näkymättömät ystävät" ja identifikaatio näihin toimi samalla tavalla yhteiskunnallisia rajoja ylittävinä piirteinä jotka tuettaviksi havaittiin myös seurakuntien ja hiippakuntien johtajien puolesta. Sitoutumista paikallisiin pyhimyskultteihin käyttivät toki myös muualta tulevat barbaarit vahvistaakseen samalla myös asemaansa muutenkin yhteiskunnassa.

Mielenkiintoinen teos, vaikkakaan ei kovin kevyt: aiheen käsittely on selkeää muttei populaaria, ja Brown tyylittelee usein aikamoisella korukielellä, lainatulla tai omalla (esimerkki: "Outside the areas where reverentia could be limned in with a full palette of Late Roman associations, there lay wide zones where Christianity could only be painted in so many washes of gray, over a countryside where many of the tints of indigenous paganism had, long previously, grown pale." Onhan tuo hieno lause mutta aika raskas lukea).

H.S.Bowden: Witness of the Saints
Burns and Oates 1893, 94 s.

Peter Brown: The Cult of the Saints
The University of Chicago Press, 187 s.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Metropoliitta Stefanos - Autiomaan haaste


Myönnän että erämaaisät viehättävät minua, heissä on omanlaistaan haastavuutta jossa periaatteellisuus vie vaikka täysin vastasuoraan yleistä hyväksyntää vastaan kunhan vain sana ja teko yhdistyvät ja vaikka en (ainakaan toistaiseksi) moiseen jyrkkyyteen itse tohdikaan mennä, on heitä pakko ihailla.
Siksi siis tulee tehtyä ajoittaisia ekskursioita ortodoksien kirjallisuuden suuntaan jossa näille on perinteisesti annettu suurempi rooli kuin roomalaiskatolisuudessa vaikka yhteistä perintöä ovatkin, niinpä nyt tuli luettua Tallinnan metropoliitta Stefanoksen kirja erämaasta.

Tässä ei niinkään kuvailla ketään yksittäisiä isiä tai heidän ajatuksiaan, tämä on yleisesitys kilvoittelusta, (itäisen) luostarilaitoksen kehityksestä, askeesista ja rukouksesta. Kirjassa keskitytään luostarielämään mutta "on tärkeää muistuttaa, että uskon näkökulmasta munkki ei eroa muista kristityistä.[...] Jokaisen ortodoksikristityn pitäisi olla askeetti, ja joka kerran, kun puhumme munkkiuden perusolemuksesta, puhumme asiasta, joka koskee kaikkia ortodoksikristittyjä."

Yleisesityksenä tämä esittelee kilvoittelun ja luostarilaitoksen periaatteet selkeästi ja havainnollisesti. Luonnollisesti läntisessä kirkossa perinteet ovat kehittyneet eri tavalla, painotukset ja luostarimuodot ovat osin erilaiset (huomiota kiinnittää mm. sakramenttien merkityksen suhteelliseen sivuuttamiseen mikä ehkä erämaaelämässä on luonnollista) mutta onpa sitä yhteistäkin paljon, mm. "rukoile ja tee työtä"-periaate tai köyhyyden, siveyden ja kuuliaisuuden lupaukset. Ja erilaisuuksistakin saa altis mieli pohdittavaa, kilvoittelunhan tulee juurikin haastaa itseä ja omaa ymmärrystä.

Metropoliitta Stefanos: Autiomaan haaste (La spiritualité des pères du désert)
Suom. Leena Siivonen
Valamon luostari 2007, 192 s.