lauantai 29. huhtikuuta 2017

Ilari Aalto & Elina Helkala - Matkaopas keskiajan Suomeen


Jatkamme populaarityyliin kirjoitetulla Suomen historialla hieman edellisen bloggauksen Emil Antonin kirjan tapaan, aikakausi on keskittyneempi tiettyyn hetkeen mutta sitä käsitellään sitten laajemmin.

Aallon ja Helkalan kirja on rakenteeltaan fiktiivinen matkaopas, jossa sinä, lukija, olet aikamatkaaja vuoden 1400 Suomessa, ja matkaoppaan tapaan kuvataan mitä kannattaa nähdä, missä yöpyä ja syödä, miten matkustaa paikasta toiseen, millaisia ovat paikalliset tavat, mitä vaaroja matkaajaa uhkaa ja mitä on otettava huomioon.
Mukaan annostellaan hieman anakronismia (mainitaan vuoden 1400 tilanteen ohella myös myöhempiä kehityskulkuja) ja matkaopasformaatista joustetaan muutenkin sopivasti mutta kuitenkin valittu tyyli tuo esiin nimenomaan konkreettisen mikrohistoriallisen näkökulman. Sen verran kuin on mahdollista, lukijalle pyritään välittämään miltä keskiaikainen Suomi näytti, kuulosti ja maistui. Ensiaukeamalla on heti lista käytännön "muista ainakin nämä"-vinkkejä, että talojen edessä olevia vesitynnyreitä ei kannata kaataa eikä kadun varrella tarpeillaan olevia tervehditä, mutta oma lusikka ja veitsi pitää olla mukana.
Ja tietysti joitain neuvoja jotka ainakin katolilaisille ovat toivottavasti tutumpia, kuten kirkossakäynti kerran viikossa ja ripittäytyminen vähintään kerran vuodessa...

Kirkko ja uskonto tuleekin usein kirjassa vastaan, niin käytäntöinä ja tapoina kuin kirkkoina joissa suositellaan käymään, luostarien vierasmajoina joissa yövytään, ihmisinä joita matkaaja tapaa, pyhimyksinä joiden juhlapäiviä vietetään. Ja muutenkin kirja hälventää hyvin ajatusta "pimeästä keskiajasta" joka oli vain epämääräinen vaihe ennen kuin Suomen historia sillai oikeasti alkoi, tai että aika olisi ollut vain kurjuutta ja kärsimystä, omilla reunaehdoillaan tämähän vaikuttaa kohtuullisen vireältä paikalta vierailla ja ehkä asuakin (jos osaa käyttäytyä ja tietysti nyt kaikenlaista voi sattua).
Joitain yllätyksiäkin mukana on (kuten että Maria naisen nimenä ei ollut yleisessä käytössä koska oli liian pyhä, vähän kuin nykyäänkään ei lapselle tavata antaa nimeksi Jeesus...)

Kiinnostava matka paikkaan jossa on tuttuutta mutta paljon vierastakin, erinomaisen tutustuttava teos kelle tahansa jota Suomen historia ja/tai keskiaika kiinnostaa.

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen
Atena 2015, 256 s,

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Emil Anton: Katolisempi kuin luulit

Parhaillaan eletään reformaation merkkivuotta, kuten valistuneet tietävätkin. Ja tietenkin myös itsenäisyyden juhlavuotta. Saattaa olla, että kirkollisissa piireissä reformaation merkkivuosi näkyy ja tuntuu, mutta maallistunut ympäröivä yhteiskunta pohtii aivan muita asioita, kuten sukupuoli-identiteettejä, maahanmuuttoa, talouslaman syitä ja seurauksia ja sen sellaista. Mutta joitakin tietenkin kiinnostaa myös kulttuurihistoria ja aatehistoria ja näille sitkeille sisseille Emil Antonin helppotajuinen ja nopealukuinen aikamatka on paitsi tervetullut muistiinpalautus, myös käytännöllinen matkaopas, jonka tuella on mahdollista tehdä vakavia ja /tai leikkimielisiä interventioita kulttuuriseen kasvupohjaamme.

Pidin erityisesti siitä, että kirjaan on koottu lukuvinkkejä, menovinkkejä ja taidevinkkejä. Ne ovat hyvin jäsenneltyjä ja riittävän täsmällisiä, konkreettisia, selkeitä ja innostavia. Esimerkiksi kirjan ohjeen mukaan Naantalissa kannattaa käydä erityisesti aurinkoisena kesäpäivänä ja luostarikirkossa vierailun jälkeen etsiä Jöns Budden patsas ja syödä munkki. Tämän ohjeen innostamana kaivoin tähän kohtaan Pyhän Birgitan perillisistä sensuroidun kuvani Jöns Buddesta, johon minulla on ollut intensiivinen suhde.

Jöns Budde ajaa opinhalusta nunnaa takaa. 

Voisin ajatella, että historian merkityksen ymmärtäville opettajille olisi paljon hyötyä tästä teoksesta esimerkiksi erilaisten opintoretkien ja kevätretkien järjestelyissä, kai sellaisia vielä tehdään. Tai yleensä vain apua kirkkohistorian opetuksen elävöittämiseen. Ja tiedänkin muutaman, jolle aion vinkata tästä teoksesta. Itsellenikin tuli monessa kohdassa mieleen, että kesällä voisi hyvinkin käydä tsekkaamassa muutaman Emil Antonin viittaaman paikan. Minulla on huomattavia aukkoja kirkollisessa sivistyksessä, esimerkiksi Nousiaisten pyhän Henrikin kirkon sarkofagi on jäänyt näkemättä, mutta aion korjata tilanteen.

1900-luku keskittyy ekumenian esiinmarssiin. Optimistisessa hengessä kirja oikoo vähän mutkia suoriksi ja kertoo yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista juttua siitä miten ollaan parempaan suuntaan oltu menossa koko ajan ja ristiriitoja on kyetty ratkomaan. Oma analyysini ei ole yhtä optimistinen, mutta en toisaalta ole teologi enkä kirkkopoliitikko, joten samapa tuo. Kaipa sitä saa kirjassa esitellä kauniita sovinnollisia ajatuksia, vaikka ne vähän löyhiä olisivatkin. Itse en näe 2000- luvun luterilais-katolilaista synteesiä kovin todennäköisenä, mutta ennustaminen on toki aina hankalaa, ja aivan erityisesti tulevaisuuden ennustaminen, kuten jo Mauno Koivisto tiesi sanoa, joten mistä sen tietää vaikka löytäisimme yhtäkkiä itsemme samasta kirkkokunnasta.

Mutta siis pähkinänkuoressa: Näppärä kirja. Käytännöllinen, eikä mikään päiväperho, sillä vaikka reformaation merkkivuosi jää historiaan, menovinkit säilyttävät ajankohtaisuutensa.

Katolisempi kuin luulit

Aikamatkoja Suomen historiaanKustantaja: Kirjapaja

Painosvuosi: